tiistai 18. maaliskuuta 2014

Vale-emävale-tilasto/HS-analyysi osa 3.




Viime keskiviikon Hesarin kulttuurisivun B2  suurin otsikko oli  ”Kuvaajien vuosikymmen”.  
HS–analyysiksi luokiteltu  artikkeli kertoi  Taiteen edistämiskeskuksen juuri julkaisemasta tutkimuksesta ”Taiteilijan asema 2010”.  Analyysin  väliotsikkona kerrottiin että ” Valokuvaajien määrä ja tulot ovat kasvaneet merkittävästi 2000 luvulla”.  Siis suomalaisilla valokuvataiteilijoilla.   

HS-analyysin mukaan valokuvataiteilijoiden  mediaani vuosituloksi k.o. tutkimus osoittaa tilastollisesti vähän alle. 34 000 € ja itse tutkimus tämän valokuvaajaryhmän  tulojen keskiarvoksi  miehille peräti yli 38 000 € .  Lisäksi valokuvataiteilijoiden työtilanne  on artikkelin mukaan erittäin hyvä koska he ovat niin monitoimisia, että  pelkästään taiteellista työskentelyä  tekee heistä vain 3%.   Edelleen kyseisen tutkimuksen mukaan valokuvataiteilijoiden tuloista apurahajärjestelmän osuus on peräti 31%, ja sellaisena koko taiteilijakentän suurin ylivoimaisesti.  Artikkeliin sisältyi myös graafi, jolla nämä väitteet osoitettiin tosiksi myös visuaalis-graafisesti. Kyseisessä graafissa osoitetaan myös, että valokuvataiteilijat ovat tuloiltaan taiteilijakentän kolmanneksi eniten ansaitsevia, siis arkkitehtien ja muusikkojen jälkeen.

Alaa kohtuullisen hyvin tuntevana nämä väitteet olivat mielestäni niin totaalisti harhaanjohtavia ja vastoin kaikkien tuntemieni alan asiantuntijoiden näkemystä, että hankin kyseisen 220 sivuisen uunituoreen tutkimuksen liitteineen, ja luin sen ajatuksella läpi huolellisesti.  Menetin totaalisti luottamukseni  HS- analyysiksi luokitellun artikkelisarjan  sisältöön ja toteutustapaan.   Se ylitti harhaanjohtavuudessaan  jopa keltaisen lehdistön myynninlisäystavoitteiset huuhaaotsikoinnit.  Ajattelen kauhulla, miten monet tuhannet nuoret saavat siitä täysin totuudenvastaisen  käsityksen valokuvataiteilijan ammatissa  toimivan tulonmuodostuksesta.   Siis jos heidän tietolähteenään on kyseinen ”analyysi”.

Tämä ”analyysi” näytti perustuvan vain kyseisen tutkimuksen yhdellä sivulla olleeseen  yhteen graafiseen taulukkoon ja tutkimuksen muut kymmenet taulukot ja sadat tekstisivut oli joko unohdettu tai jätetty kokonaan lukematta tai ymmärtämättä.

Seuraavassa joitakin muita saman tutkimuksen seikkoja, jotka oli jätetty täysin huomiotta, osa jopa itse tutkimuksessa, ja loput siitä kertovissa niissä johtopäätöksissä joista HS-analyysi kertoi  laajalle  lukijakunnalleen.

-       HS-analyysin  kailottamana joku uskoo valokuvataiteilijoiden  konstruoidun kokonaistulon valtavaan  39%  nousuun  inflaatiokin huomioon ottaen tutkimusten aikaerona olevassa kymmenessä vuodessa.   Kuitenkin katsomalla muitakin tutkimuksen graafeja kuin lehden julkaisema, kaavio, nähdään, että saman tutkimuksen mukaan taidevalokuvaajien tulotilanne varsinaisesta  taiteellisesta työstään on huonontunut  kaikista taidealoista eniten tutkimuksen aikana ollen  35%  huonompi kuin 10 vuotta aikaisemmin.  Valokuvaajien mediaani  taiteellisesta työstään saamistaan tuloista  on tutkimuksen mukaan ollut v. 2010 siis  peräti  n. 2 625 € vuodessa.   Kyllä, luit oikein, tämä ei ole lyöntivirhe, vaan tutkimuksen taulukko sivulla 211. Se tekee siis keskimäärin 200 €/kk.   Eikä tietoa, onko kysymyksessä siis puhdas tulo tai liikevaihto. Tässä summassa sillä ei liene mitään väliä.

-       Missään kohdassa tutkimusta ei ole varsinaisia lopullisia tuloja ja toiminnan liikevaihtoa  eroteltu selkeästi toisistaan, joten on täysin veteen piirretty viiva missä se ero kussakin  kohdassa  kullakin vastaajalla kulkee.  Kyselylomakkeessa painotettiin bruttotuloja ilman vähennyksiä. Myös kaikenlaiset  muut alaan liittymättömät tukimuodot, toimeentulotuki, asumistuki jne.  on lomakkeen mukaan ilmeisesti laskettu mukaan tutkimuksen tulokertymään.   Näitä muitakin tukituloja lienee runsaasti mukana, koska  tutkimuksen mukaan  53%  vastanneista valokuvaajista kuului  kokonaistuloltaan tutkimuksen alimpaan tulokategoriaan, 0 - 20 000€ /v  ansainneisiin.  Tutkimuksessa valitetaan lisäksi mitään tulotietojaan antaneiden taiteilijoiden poikkeavan pientä vastausprosenttia, josta itse vetäisin sen johtopäätöksen, että todennäköisesti tutkimuksen tulolaskelmat nojaavat hyvin suurelta osin vain niihin ilmoitettuihin tuloihin, jotka ovat julkista tietoa, kuten esim. työkentelyapurahat ja taiteilijaeläkkeet.

Julkaistun tutkimustaulukon mukaan valokuvaajien suhteellinen apurahojen osuus on kaikkien taidelajien  suurin, keskiarvo taiteilijaa kohti noin 13 000€/v.  Jokainen  Suomen 400 ammatillisesti järjestäytyneestä  valokuvataiteilijasta tietää sen täydelliseksi  höpöhöpöksi. Se tarkoittaa matemaattisesti, että valokuva-alan taiteilijakohtaisten apurahojen kokonaissumma vuodessa olisi n. 5 200 000 €/v.   Todellisuushan on vähän yli kymmenesosa tuosta.  Tutkimuksen tulos saattaa johtua esim. siitä, että  tutkimuslomakkeen vastauspyyntö meni kaikille kyseisenä vuonna jonkun valtion apurahan saaneille, joita ovat esim. n. 30 monivuotista työskentelyapurahaa nauttivaa valokuvaajaa ja alan taiteilijaeläkkeellä olevat lisäksi.  Tämä vastaajaryhmä on melko varmasti ollut varsin iso osa lopullista otantaa, mutta tutkimuksessa sen prosentuaalista osuutta ei kerrota.  Heidän jokaisen osuus  tuohon apurahavertailupottiin on n. 20 000 €/v. 

Samoin  mahdollisesti kyseisen vastaajaryhmän osuus nostaa tutkimuksen  faktatiedoksi sellaiset absurdit seikat, että 78% suomalaisista  valokuvataiteilijoista on saanut  vuonna 2010  jonkun apurahan, 55% valtiolta toiseksi suurimpana taiteilijaryhmänä ja 43% yksityiseltä sektorilta esim. joltain säätiöltä sen sektorin suurimpana saajana.  Eli tutkimustietona vain viidesosa valokuvataiteilijoista jäi vuonna 2010 apurahaa vaille!!!!!!!.  Ja yli puolet saivat sellaisen peräti valtiolta!!!!   Tilannehan tuollaisena olisi todellinen taiteiljoiden Eldorado, ellei se olisi täyttä puppua.  Mutta tutkimuksella todeksi väitetty.

Realistisemmalla puolella tutkimuksessa on annettu tieto, että  valokuvataiteilijan identiteetin omaavien verotettava kaikkien  tulonlähdetoimintojen bruttokokonaistulon mediaani on vähän yli  19 000 €/v.  ollen siten kaikkien taiteilijaryhmien toiseksi matalin.  Ja taiteellisen työn osuus siitä vain 14% jonka alle jäivät taiteilijoista????? vain kriitikot !!!!!

Tutkimuksen  tuloksena tiedämme nyt myös että vain 3%  valokuvataiteilijoista teki  pelkkää taiteellista työtä päätoimenaan,  65%  toimi  vapaana taiteilijana ( siis työttömänäkö? ),  35% yrittäjänä, 14% freelancerina,  89% teki taitelliseen toimintaan liittyvää muuta työtä,  työttömänä taiteilijana???? oli 10%  ja  muuta kuin taiteelliseen alaan liittyvää työtä teki 20%.  Prosenttilukujen  summan nousun yli 200% selittää se, että niin moni toimi monialaisesti.

Tutkimuksen tuloskaaviot osoittavat edelleen, että vain 6% valokuvataiteilijoista ilmoitti  tärkeimmäksi tulolähteeksen taiteellisen työn ollen sillä kaikkien taidealojen pienin luku.  Suuri prosenttiluku sensijaan löytyy kohdasta, jossa  valokuvataiteilijoista 55% ilmoittaa tekevänsä muuta työtä, koska taiteellisen toiminnan tulot ovat riittämättömät.  Apurahat toimintansa tärkeimmäksi tulonlähteeksi ilmoittaa 30% valokuvaajista ja  taiteelliseen työhön liitttyvän muun työn 43%.


-                               Itse  tutkimuksen tieteellinen metodiikka on osittain hyvin epäjohdonmukainen.  Sen ristiriitaisuuksia ei ole edes mainittu, kenties ei edes tajuttu siinä ”analyysissä” jossa tutkimuksen  tuloksia julistetaan yleisenä totena.  Siis koko taidevalokuvauskenttää koskevana.  Itse tutkimuksessa perustellaan sitä, ettei vastausotannan  lukumääriä kerrota, mutta tieteelllisessä toiminnassa näin ei voida toimia. Silloinhan tuloksia ei voida verrata mihinkään muuhun tietoon.  Edes silloin kun alan käytännön toimijat  näkevät sen vääristymät  välittömästi  tutkimuksen joka osiossa.  Tutkimus mm. tehtiin eri kriteerein valitulla kohderyhmällä kuin 10 vuotta aikaisemmin, mutta johtopäätökset esitettiin edellisen jatkumona.  Kysymyskaavakkeen kohteiden lähetyskriteeri oli täysin eri ja uudet kohderyhmät edustavat täysin eri kenttää kuin edellisellä kerralla ja suuri osa uusista vastaajista täysin eri säännöillä ja resursseilla toimivaa poikkeusryhmää tässä täksi kerraksi muutetussa ja valitussa kohderyhmässäkin. Kuitenkin tutkimuksessa esitetään  hyvin pienen poikkeusryhmän hyvin epätyypillinen asema kentällä yleisenä johtopäätöksenä koko kentän perustilanteesta. Huomion arvoinen seikka onlisäksi se, että vastanneiden valokuvataiteilijoiden keski-ikä oli 43 v. Eli melko kokeneet ja iäkkäät muodostivat suuren osan palautetuista kyselylomakkeista.

Tällä vähintään epämääräisellä tutkimustietomäärällä en pyrkinyt osoittamaan kenellekään sitä, että valokuvataiteilijaksi  uravalintanaan aikova olisi väärällä tiellä. Keskeistä on mielestäni  seurata siinäkin omaa tähteään ja tunnettaan kyseisen matkan ja tavoitteen tärkeydestä itselleen. Se vain kannattaa tehdä  todellisiin ja realistisiin tietoihin perustuen eikä  satunnaisten ja ammattitaidottomien ”analyysien” innostamana.

MJK