lauantai 29. marraskuuta 2014

Velvoitepakolaiset ?






Olen sekä hyvin vihainen, että hyvin surullinen.  Tavasta, jolla osa ammattivalokuvaajayhteisöistä repii ja halventaa tällä hetkellä koko ammattikunnan toimintaedellytyksiä.  Otsikon sana on neutraalein, minkä keksin ja synnytin tuon toiminnan määrittelyksi.   Joku toinen olisi ehkä sanoittanut otsikon tutummin.  Juudaksen suudelma? Ennen kuin kukko kolmesti laulaa…?  Jenginpetturit?  Takinkääntäjät?  Kaverin jättäjät?  Toisten työn hedelmien poimijat?  Selkäänpuukottajat?  Kaksinaamaiset?  Harhaanjohtajat?  Toisen housuilla mäkeä laskevat?  Omaan pesään kusevat?  Loiset?  Verenimijät?  Kovia  määreitä, vaikkakin mieleeni tulevia tällaisessa  tilanteessa. Joulukuun alussa 2014.

Aloitan historian hämärästä, mutta oikeilla tiedoilla, koska olen itse ollut mukana joka vaiheessa. Usein tekijänä, aina tukijana. Ja kriittisesti suhtautujanakin. Mutta aina reilusti, avoimesti ja julkisesti oman porukan sisällä.  En tämän päivän tapaan, teetetään toisilla työt ja huijataan itselle tulokset.  Sekä levitetään siitä kiitokseksi alan hajaannusta tavoittelevia väitteitä. Ja vuosikymmenien yhteistä aherrusta hävittäen.

Kuusikymmentäluvun lopulla saatiin valokuvaajakentän tietoon tulossa oleva lakiuudistus. Se tarjosi ammattikunnalle erittäin merkittävää taloudellista tukea ja juridista etua sekä yhteiskunnallista tunnustettua asemaa tuleviksi vuosikymmeniksi, jos silloin varsin kirjava kenttä kykenee organisoitumaan yhdeksi neuvottelukumppaniksi ja sellaisena laissa mainittavissa olevaksi alan tekijänoikeuksien valtuutetuksi. Näin toimittiin ja synnytettiin alan keskusliitto. Useimmat  sen työn keskeisistä vuosikausien toteutusvastuullisista  ovat jo vainajia, eikä heidän tarvitse kokea nyt käynnissä olevaa korvaamattoman työnsä ja ammattikunnan tavoitteitten häpäisemistä.  Sen työn, jonka tuloksia valokuvaajat ovat jo lähes viisi vuosikymmentä käyttäneet. Ja saavuttaneet juuri yhteistyöllä ja niiden tukemana alan nykyisen tason ja arvostuksen. 

Eli esimerkiksi valokuvan liittäminen tekijänoikeuslakiin, alan professuurit, akateemikot, korkeakoulut, maisteri- ja tohtoristatukset,  amk-koulutukset, työelämän viralliset ammattitutkinnot,  monivuotiset valtion ja läänien taiteilija-apurahat,  kohdeapurahat, valtionpalkinnot, kansainväliset näyttelyvaihdot, läänintaiteilijat, valokuvataiteen museon, valokuvakeskukset, valokuvakirjojen laatutuki, usean eri tahon myöntämät apurahat, eikä lainkaan vähimpänä kopiostokorvaukset. Yhteensä muutaman miljoonan vuosittaiset taloudelliset  tuet  suomalaisen valokuvakulttuurin kehittämiseen.  Väitän perustellusti syvällä rintaäänellä, että ilman keskusliittotason yhteiskunnallista neuvottelu- ja yhteistyöpanosta tämä kaikki olisi jäänyt, nyt jo vuosikymmeniä sitten, saamatta ja elänyt vain joidenkin visionäärien haaveissa. Lisäksi murto osa edellämainituista olisi tänäänkään olemassa, jos mikään.  Tämä vuosikymmenien järjestötason organisoima yhteen hiileen puhaltaminen on antanut valokuvaajille tämän kaiken.  Asteittain ja yhteisvoimin edeten.  Yhteiskunnalle annetut lupaukset pitäen.  Onko tämän kaiken hävittäminen nyt kuitenkin joidenkin alan yhteisöjen käsissä ja tavoitteena? Siltä näyttää.

Miten muuten on selitettävissä se, että nyt on tästä yhteiskunnallisesti tarkoituksemukaisesta ja toimivuutensa jo todistaneesta elimestä, keskusliitosta, eronnut kaksi  valokuvaajajärjestöä, jotka ovat jo julkisesti hakeutumassa tasa-arvoisiksi yhteiskunnan resurssielimien neuvottelukumppaneiksi ja keskusliiton kanssa samasta tukipaketista kilpaileviksi alan toimijoiksi.  Koska mikään tukiresurssi ei enää nouse,  samaa kakkua tullaan repimään eri suuntiin nyt  yhä kummallisemmilla väitteillä ja perusteluilla, mikä on omiaan aiheuttamaan vain valtavaa hämmennystä resurssien jakajissa. Ja alan luotettavan maineen menetyksen.

Minun on totaalisen mahdoton ymmärtää sellaisen separatistijärjestön tavoitteitten puhtautta ja kykyä jäsentensä palvelemiseen, joka on tästä keskusliiton hallituksen sisäisesti määrättävissä olevasta osuudesta saanut lähivuosien aikana ylivoimaisesti suuremman osan kuin kukaan yksikään muu sen järjestö.  Jäsenmääräänsä suhteutettuna jopa moninkertaisesti. Täten sekä sen lähivuosien näyttävät esilletulot, että juhlakirja- ja media-aineistot ja jopa perinteisen, toimialan määrittelevän, nimen uusiminen tunnistamattomaksi yleisnimeksi, on kustannettu alan yhteisestä potista. Ja kerättyään ensin leijonanosan keskusliiton taloudellisesta tuesta, eroaa siitä ja ryhtyy aktiivisesti ajamaan yhteiskunnalle sen radikaalia pienentämistä muilta alan järjestöiltä. Keskusliiton jäsenmaksun säästäminen kun ei voi olla yhteiskunnan resursseista kilpailevan separatistijärjestön  eron aihe, se kun on 50 € koko järjestöltä. Kyllä, luit oikein noin 2 promillea  heidän itselleen keräämästä vuosittaisesta jäsenmaksukertymästä.  Siis sen järjestön osalta, jonka historian ja jäsenkunnan tunnen itse paremmin.

Käytyäni läpi kyseisen järjestön jäsenluettelon, jouduin toteamaan, että  valitettavasti kymmeniä arvostamiani alan kokenempia huippuammattilaisia on uusien päättäjien separatistisilla ja vallanhimoisilla tavoitteilla joko viety kuin pässiä narussa, tai heille on joko syötetty väärää tietoa, tai pidetty oikean ulkopuolella, kun  tilanne on tähän päässyt.  Muuten on mahdoton ymmärtää lähes sadan kunnon ammattilaisten halu ja päätös joutua uuden nimisen ja heiltä kierosti vallatun järjestönsä pelinappulana kaikkien keskusliiton jäsenyydessä hankittujen etujen ja velvoitteidenkin ulkopuolelle. 

Ennustan tässä ja nyt, että kun repimistavoitteellisten motiivit ja todellisuus selkiää aikanaan, korvaamattomia vahinkoja koko Suomen valokuvaajakunnan tulevaisuudelle on tapahtunut. Toivon, että keskusliiton jäsenjärjestöt pitävät jo ovensa auki järkiintyneille paluumuuttajille, tarvittaessa vaikka muuttamalla jäsenkriteereitään ja omaa käytännön toimintaansa heidänkin erityisiin tarpeisiinsa sopeuttamalla, sillä vain sillä tiellä voidaan yhteisiä asioita edelleen edistää.

MJK






19 kommenttia:

  1. Hei Matti. Arvostan suuresti kriittistä suhtautumistasi ja pitkää työtäsi valokuvan edestä sekä järjestö että koulutuspuolella.

    Artikkelissa ei mainita Finnfoto ry:stä eronneiden järjestöjen nimiä, mutta oletan että kirjoitus koskee erityisesti Fimage ry:tä.

    En ala puuttumaan suoranaisiin asiavirheisiin jutussa ja ala kiistelemään kenen näkemys asioista on oikea ja kenen vähemmän oikea.

    Fimage edustaa +120 jäsenyritystä, jotka tuottavat valokuvaa kustantajien ja yritysten käyttöön. Jäsenillemme on valokuvan ja tänä päivän myös liikkuvan kuvan lisäksi keskiössä liiketoiminta.

    Tarkoituksenamme on viedä eteenpäin kuva-alaa sekä jäsentemme, että myös muiden sidosryhmien osalta. Käytännössä jäsenyrityksemme kustantavat tällä hetkellä omilla rahoillaan asioita, joista voi myös koko kenttä nauttia nyt ja jatkossa. Haluamme vapauden kehittää nopealla tahdilla asioita, ketterästi, nykyaikaisella tavalla. Keskustelemme suoraan myös jäsentemme kanssa, miten voimme edistää alaa parhaimmalla mahdollisella tavalla.

    Tarkoituksenamme ei ole hajottaa ja hallita. Kaikilla on vapaus toimia parhaimmalla katsomallaan tavalla. Tämä tarkoittaa myös jäsenyyttä, kukin katsokoon rehdisti missä joukoissa haluaa seisoa, haluaako tehdä yhdessä asioita, vai haluaako toimia täysin yksin.

    Yhdistystoiminta ei saa myöskään olla itseisarvo ja instituutio. Toiminnan tulee voida kehittyä ja muuttua, jotta voidaan vastata nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

    Meillä Fimagessa on erittäin positiivinen näkemys tulevaisuudesta ja uskomme että asiat etenevät parhaiten kovalla työllä ja eteenpäinpyrkivällä asenteella.

    Pyrkimys on kaikilla sama, eiköhän puhalleta yhteen hiileen ja jätetä syyttelyt sikseen!

    Toivotamme kaikille kuva-alan tekijöille hyvää joulunodotusaikaa!

    Rami Lappalainen/ Fimage ry.
    www.fimage.fi

    VastaaPoista
  2. Rami Lappalaiselle.

    Noinhan tuleekin vastata jos ei halua tai osaa perustella bloggarin esittämiä faktoja virheellisiksi. Mielipiteitähän ei, kuten totesitkin, voi osoittaa vääriksi.

    Lupaan täten reilusti, julkisesti ja välittömästi kumota jokaisen sellaisen faktalauseen sisällön, jonka osoitat olevan tapahtuneiden tosiasioiden vastainen. Samalla lupaan pyytää koko sydämestäni anteeksi kaikilta asianosaisilta joiden toiminnasta olen antanut todistettavasti väärän asiatiedon. Näin toimien olemme samalla viivalla.

    Yhdistyksenne jäsenet ovat varmaankin myös hyvin kiinnostuneita tuloksesta.

    MJK

    VastaaPoista
  3. Viestinnän oppia saaneena ja sitä vähän itsekin antaneena olen pitänyt vanhaa sääntöä: "Kuka teki mitä, missä, milloin, miten ja miksi" erittäin käyttökelpoisena tiivistelmänä, joka sopii muihin tilanteisiin kuin uutisiin.

    Minä olen ollut jo kohta kymmenen vuotta sivussa valokuva-alan järjestötoiminnoista. Vaikka vähän pohjia onkin, niin luin aika huuli pyöreänä tekstiä ihmetellen, että kuka tai mikä on eronnut mistä. Milloin, miten ja miksi se on tapahtunut? Ennen kaikkia kysymys miksi jäi suorastaan huutamaan vastausta.

    Vastauksessa tuli sen verran lisätietoa, että Fimage on lähtenyt Finnfotosta. Edelleen jää ainakin minulle epäselväksi, että miksi. Täytyyhän olla jokin syy, että "tästä yhteiskunnallisesti tarkoituksemukaisesta ja toimivuutensa jo todistaneesta elimestä, keskusliitosta" erotaan. Johtuuko se keskusliiton epätyydyttävästä toiminnasta vai eroajin käsityksestä pärjätä paremmin omillaan? Matin kirjoitus ja siihen tullut Ramin vastaus toimivat niin yleisellä tasolla, että ne herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat mihinkään vastauksia. Jos se on tarkoituskin, eli pitää meidät sisäpiirin ulkopuolella olevat visusti siellä jatkossakin, niin silloinhan ne toimivat loistavasti. Sen sijaan jos niiden tarkoitus on valaista tapahtumien kulkua ja taustoja niistä tietämättömille, niin tässä ei toteudu se Wiion teesin vahinko. Teesihän kuuluu, että viestintä epäonnistuu aina - paitsi vahingossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Timo, kiitos jälleen selkeästä kannastasi. Yritän vastata mahdollisimman lyhyesti vain kiistämättömissä faktoissa pysyen.

      - kirjoitin yleisellä tasolla omia tuntemuksiani niiden faktojen pohjalta jotka ovat tiedossani, eli seuraavat:

      - Finnfoto perustettiin erityisesti kopiostokorvausten saamiseksi lakiin ja samalla saatiin koko kenttää edustava keskusjärjestö, joka on ollut viranomaisten yhteistyökumppanina ja työrukkasenakin sekä neuvottelukumppanina ja lausuntojen antajana nyt yli 40 vuotta.

      - Kaikki blogissani mainitsemani alan merkittävät ammatillis-taloudellis-arvostukselliset saavutukset ovat sellaisia, joissa kaikkia edustavan keskusjärjestön rooli on ollut niiden toteutumiselle merkittävä. Jopa ratkaiseva.

      - Finnfoto on lähivuosina jakanut hallinnoimiaan kopiostokorvausvaroja myös alan järjestöjen siltä anomiin alaa kehittäviksi ilmoitettuihin projekteihin.

      - Tänä aikana näitä anottuja summia suurimmat pyynnöt ovat tulleet mainosvalokuvaajilta ja he ovat myös saaneet ja käyttäneen kaikista järjestöistä ylivoimaisesti suurimmat projektimäärärahat. Yhteensä noin 20 000 €. Käyttökohteita on ollut muun muassa heidän juhlakirjansa ja nimenmuutosbrändäyksensä.

      - Sekä Fimageksi nimensä muuttanut jäsenjärjestä, että toinen ammattilaisjärjestö, joka ei ole vielä tähän ketjuun liittynyt ovat kuluneen vuoden aikana eronneet Finnfotosta.

      - Nämä järjestöt ovat täten pettäneet sen sopimuksen ja yhteisen tavoitteen joka tehtiin silloin, kauana sitten, kun miehen sanaan voi vielä luottaa ja sopimukset pidettiin.

      - Finnfoton järjestökohtainen jäsenmaksu on 50€/järjestö/vuosi.

      - Fimage on ollut jo yhteydessä Kopiostoon oman neuvottelumandaatin saamiseksi Finnfoton sijaan. Samoihin korvauksiin.

      Sitten joitakin niitä omia päätelmiäni, joita ei vielä mikään jo toteutunut fakta tue, mutta joiden syntymä on todennäköinen:

      - Sellaisen alan, joka ei voi esiintyä yhtenäisenä neuvottelukumppanina, vaan toistensa osuuksista riitelevinä ryhminä kopiostokorvausjyvityksessä mahdollisuus saada tavoitteensa läpi, on minimaalinen. Kukaan ei arvosta riitapukareita.

      - Yhteiskunnan suuntaan ala, joka on jakaantunut ammattikuntansa osalta keskenään eripuraisiin joukkoihin ei ole asiantuntija- tai lausunnonantajaelin lainkaan. Alan tavoitteet ja tarpeet tulevat entistä heikommin kuulluksi.

      - Tällainen toimintatapa huonontaa kaikkien valokuvaajien yhteiskunnallista ja ammatillista arvostusta.

      - Kysymykseen miksi ero(t) on tapahtunut (neet) en osaa vastata, mutta tähän näkyy ilmestyneen jo Fimagen nykyisen puheenjohtajan virallisen oloinen selvitys aiheesta.

      Loppulause. Oma julkinen ja vuosikokouksessa jäsenistön edustajille ilmoittama kantani on ollut jo kymmenkunta vuotta se, että kyseessä oleva keskusjärjestö on kokonaisuudessaan sekä toiminnallisesti että taloudellisesti uuden pohdinnan ja toiminnan muotoilun akuutissa tarpeessa. Siihen se hallitus, jossa nyt eronneet jäsenjärjestöt ovat täysivaltaisesti istuneet ei ole ryhtynyt. Asiasta on demokraattisesti vuosikokokouksessa äänestetty. Edelleen edetään heidän päätöksillään ja tuetaan heitä, kunnes toisin sovitaan. Ero ja kilpaileva toiminta ei ole siihen vastaus. Ja alan sisäisten sopimusten rikkominen halveksittavaa separatistista vallanhimoa. MJK

      Poista
    2. Kuten pariinkin otteeseen totesin, niin tietoni nykytilasta ja taustoista ovat niin ohuet, että kommenttini ovat lähinnä kyselyä ja ihmettelyä. Niillekin lienee oma sosiaalinen tilauksensa. Kiveen hakattuja näkemyksiä ja mielipiteitä kun maailmassa on vähintäänkin riittävästi.

      Yhtään yksimielistä yhdistystä ei vielä ole tullut vastaan, kun rahanjaosta pitäisi sopia. "Kaverille kanssa, kun kerran saamaan ruvetaan" on harvemmin toteutuva periaate. Varsinkin, jos kaveri sattuu edustamaan vähän genreä kuin mitä on tottunut harrastamaan. En ole ollenkaan varma siitä, että valokuva on riittävän yhdistävä tekijä, jotta kovin erilähtökohtaiset yhdistykset voisivat puhaltaa samaan hiileen. Ei ainakaan siten, että kaikilla olisi tavoitteena pitää hiilet hehkuvina. Kameraseuralaisen ja mainosvalokuvaajan tavoitteet ovat niin kovin erilaiset, vaikka ne valokuvan keinoin pyritäänkin saavuttamaan.

      Onko minulla jokin syvempi näkemys siitä, mikä olisi oikea organisaatiomalli? Ei ole, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö sellainen voisi olla olemassa. Hyvitysmaksuihin ollaan (nähtävästi) vihdoinkin löytämässä muukin ratkaisu kuin jokavuotinen kaikkia osapuolia halvaannuttava riitely (olen ollut pari kertaa sivusta seuraamassa). Valokuva-alankin on syytä varautua siihen, että nykyinen rahanjakomalli ei ole ikuinen. Kun raskas lainsäädäntömylly lähtee pyörimään, niin sitä on silloin vaikea pysäyttää. Viime viikolla saatiin vasta esimakua siitä ja myös siitä parkunasta, mitä kipeät muutokset häviölle jääneissä saavat aikaan.

      Poista
  4. Hei, päätimme eroilmoituksen ohessa, että emme lähde puimaan yksityiskohtaisesti syitä eroon julkisesti. Katsomme että ei edistä alaa millään tavoin ja aiheuttaa vain turhaa harmia alalle.

    Tässä lähettämämme tiedote asiasta:

    Fimage eroaa keskusjärjestö Finnfotosta.

    Fimage ry. (Finnish Imagemakers Association) on päättänyt sääntömääräisessä jäsenkokouksessa 19.5.2014 eroavansa alan keskusjärjestö Finnfoto ry:stä.

    Fimage ry:n hallitus ja jäsenistö katsovat pystyvänsä ketterämpään päätöksentekoon sekä parempaan jäsenistönsä etujen ajamiseen ilman keskusjärjestön alaisuudessa toimimista.

    Keskusjärjestö Finnfoto ry. toimii valokuvaus-alan Kopiosto korvausten jakajana sekä toimeenpanevana apuraha elimenä, järjestää vuosittain Fotofinlandia kilpailun ja toimii jäsenistönsä neuvonantajana.


    Fimage ry:n puheenjohtaja Rami Lappalainen, kertoo;

    - Media-alan murroksessa, myös alan järjestöjen on muututtava vastaamaan ajan haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

    - Keskusjärjestö Finnfoton jäsenistön yhdistävänä tekijänä on ollut valokuva. Heidän jäsenistöön kuuluu ammattilaisten lisäksi kuitenkin myös harrastajia.

    - Jäsenistössämme on myös muiden visuaalisen alan ammattilaisia ja yrityksiä, kuten esimerkiksi videokuvaajia, leikkaajia ja kuvankäsittelijöitä.

    - Keskusjärjestö ei pysty mielestämme edustamaan oikealla tavoin kaikkia jäsenistönsä tarpeita ja ajamaan heidän etujaan tasapuolisesti. Mielipide-erot alan kehitystarpeista ovat kasvaneet liian suuriksi, jotta voisimme jatkaa keskusjärjestön alaisuudessa toimimista”

    - Tavoitteenamme on luoda visuaalisen alan ammattilaisille uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia järjestämällä alan koulutuksia, seminaareja sekä kehittää alan yleisiä työtapoja ja toimintamalleja nykyaikaiseen kansainväliseen suuntaan.

    En löytänyt Matti yhteystietojasi netistä. Mikäli haluat voit ottaa suoraan yhteyttä jos haluat lisätietoja.

    Yhteystiedot täällä:
    http://www.fimage.fi/historia/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rami. Kiitos antamastasi lisäinfosta.

      Jos jäsenistöllenne antamanne info eroperusteistanne on yhtä täynnä asiavirheitä kuin virallinen tiedotteenne, en todellakaan ihmettele jäsenkokouksenne päätöstä.

      Koska kuitenkin tämä yhden asiantuntijaeläkeläisen pohdinta näyttää synnyttäneen hirmumyrskyn vesilasissa, ilmoitan samalla tässä suurimmat käsityseromme asioista joita käsittelette tässä tiedotteessanne:

      - Yksikään jäsenjärjestö ei toimi Finnfoton alaisuudessa. Keskusliitto ei puutu eikä ole puuttunut millään tavoin toiminnallisesti eikä taloudellisesti yhdenkään jäsenjärjestönsä omaan toimintaan, vaan on keskittynyt olemaan pyynnöstä niiden yhteinen resurssi sellaisissa kysymyksissä, joihin järjestön omat resurssit eivät riitä. Tai asia on sen luontoinen, että viranomaiset edellyttävät koko alan yhteisen kannan.

      - Yhdenkään jäsenjärjestönsä päätöksentekoon ja ketteryyteen siinä keskusliitolla ei ole eikä ole ollut mitään sanomista. Kuten ei teidän eropäätökseennekään. Se olen vain minä joka pitää sitä halveksittavana.

      - Tiedotteenne teksti Finnfoton toiminnasta ei ole todellisuutta vastaava. Se, että ilmoitatte siinä Finnfoton roolin ja oikeuden Kopiostorahojen hallinnointiin ei vastaa nykyisiä toimenpiteitänne sen oikeuden hankkimiseksi myös itsellenne.

      - Keskusjärjestölle ilmoitatte eron syyksi mielipide-eron sen oman jäsenistönsä tarpeiden suhteen. Finnfoton jäseniä ovat sen järjestöt. Hyvinpä tunnutte tietävän kaikkien muidenkin jäsenjärjestöjen tarpeet. Teidän täysivaltaiset edustajanne ovat olleet tuomassa kaikki toiveenne hallitukseen, tekemässä ja hyväksymässä jokaista ehdotusta, päätöstä ja toimenpidettä joita keskusjärjestössä on toteutettu. Arvaanpa, yhtään pöytäkirjaa näkemättä, että niistä ei löydy ainuttakaan edustajanne eriävää mielipidettä päätösten suhteen. Tai pontta jossa ilmoitetaan ettei se vastaa jäsenistönne tarpeita. Tai tasapuolisuuden, paitsi jos pidätte ei toivottavana erona sitä, että oma järjestönne on ollut taloudellisten päätösten ylivoimaisesti suurin saamapuolijäsen.

      - Yksikään omiksi tavoitteiksenne ilmoittamanne teko ei ole missään kohdassa ristiriidassa sen kanssa, että järjestäisitte niitä kaikille Finnfoton ammattilaisjäsenilllekin avoimina ja samalla saavuttaisitte suuremman kohderyhmän, laajemman tulokertymän ja yleisemmän arvostuksen. Nyt se on esitetty eron perusteluna.

      Yhteystietoni on ollut jo 40 vuotta Matti J Kaleva, Koljontie 64. 33500 Tampere ja puhelimeni koko kännykkäajan 0400-838283. En näytä olevan ainoa joka ei löydä kaikkea etsimäänsä netistä.

      Poista
  5. Rahastahan tässä on ensisijaisesti kysymys, sen verran minäkin ymmärrän ilman rautalangasta vääntämistä. Osapuolijakokin alkoi ainakin hieman avautua meikäläiselle asioista yleensä huonosti perillä olevalle. Kun en taustoja sen paremmin tunne, niin ei tästä kiistasta sen enempää.

    Finnfoto on yksi niistä tekijänoikeusjärjestöistä, jotka jakavat erilaisia kopiointimaksuilla kerättyjä rahoja. Toisin kuin yhdistyksillä yleensä, niiden rahoitus ei koostu jäsenmaksuista, vaan tulee vähän kuin Manulle illallinen. Valtion budjettirahoista ilman sen suurempaa vaivannäköä. Tällaista isännätöntä rahaa jakamaan ja käyttämään halukkaita yleensä löytyy. Ei heitä ja niitä tarvitse etsiä kissojen ja koirien avulla.

    Jos joku väittää minulle, että tekijäoikeusjärjestöt ovat pyyteettömästi edunsaajien asialla, niin minä sanon, että paskan marjat. Sen verran olen nähnyt useammankin järjestön toimintaa, että ensimmäisenä varmistetaan omat edut ja asema. Sen jälkeen voidaan ruveta ajamaan jäsentenkin etuja. Ihminen on aika raadollinen, en minä osaa tätä edes paheksua. Varsinkaan niiden osalta, jotka toimivat ilman tyhjien korulauseiden saattelua.

    Tapahtumien tarkempi kulku ja peli kulissien takana on minulle tässä asiassa tuntematon. Jotenkin pitäisin kuitenkin reiluna, että eroavien yhdistysten lähdön syyt ja tulevat pyrkimykset olisivat hieman avoimemmat, kuin mitä nyt ovat. Avioerojen sopuisuus kun yleensä kaatuu viimeistään siihen, jos perintöhopeat ovat aitoa aineitta eikä vain alpakkaa.

    Sinänsä olen aina vähän ihmetellyt ammattikuvaajien ja harrastajien kuulumista saman kattojärjestön alle. Etenkin nyt, kun harrastajat selvästikin syövät samasta pöydästä ammattilaisten kanssa. Aikaisemmin korkeintaan napsivat lattialta niitä murusia, mitä ammattilaisten pöydästä sattui tippumaan. Minusta voisi olla päinvastoin eduksi, että selvästi eri tavoitteiset yhdistykset ottaisivat toisistaan hieman hajurakoa.

    VastaaPoista
  6. Hei taas Timo. Tarkkana miehenä olet taas villakoiran ytimessä. Sekin on vanha viisaus, että mitä enemmän jollain on rahaa, sitä enemmän sitä himoitsee lisää. Vallan suhteen taitaa olla melko samoin.

    Tuon ammattilais-amatöörijutun kanssa on minun oman elämäni ja alan historiatuntemukseni mukaan hieman niiin, että Finnfotoa perustettaessa suurin ammattikuvaajia tuottava järjestelmä Suomessa oli kameraseurat. Myös tie täysipäiväiseksi ammattilaiseksi kulki lähes poikkeuksetta rahaa työstään pyytävän amatööriyden kautta. Myös lähes yhtä poikkeuksetta ammattikuvaajat olivat alueellisen kameraseuran keskeisiä tukipilareita, jopa sponsoreita.

    Siten oli aikanaan hyvin luonnollista, että keskusliittoon kerättiin silloin koko ala, hyvin iso osa kun lehtikuvistakin oli nimenomaan amatöörien tai friikkujen tuotteita. Tällainen aivan sama suuntaus alalle tulemiseen muun ammatin ja puolipäiväkuvaajan sekä lehtikuvaajatyöhönkin näyttää taas valtaavan yhä enemmän alaa nykysuomessa.

    Tämä harrastajajoukon mukana pitäminen on ollut eräänlainen molempia hyödyttävä symbioosi tässä keskusliiton ja alan vaikutusvallan ylläpidossa. Onhan paljon leveäharteisempaa puhua n. 10 000 tekijänoikeuksien haltijan edustajana kuin vain niiden n. 1000 täysipäiväisen ammattilaisen, jotka ansaitsevat koko elantonsa kuvia kuvaamalla. Tilannehan on varsin samanlainen muutaman muunkin ilmaisupuolen ammattilais-amatöörisuhteissa.

    Finnfoton toimintatavoite ei ole myöskään ollut ahnehtia jäsenilleen kaikkea mahdollista saatavissa olevaa rahaa, vaan pikemminkin toimia koko alan yhteistyöelimenä, viranomaisten lausunnonantajana ja yhteiskunnan jakamien tekijänoikeuskorvausten mahdollisimman demokraattisena ja oikeudenmukaisena jakajana. Ja luonnollisesti siinä samalla pyrkiä kehittämään kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla alan kokonaiskulttuuria ja arvostusta. Esim. museon perustamisessa ja ensimmäisen valokuvagallerian tukikohtana.

    Miten keskusliitto siinä on onnistunut on jokaisen osallisen itse arvioitava. Omasta kokemuksestani sanoisin, että kukin järjestelmä on vain sen osaamisen ja hengen summa, minkä sen jäsenet siihen tuovat. Siksi ole henkilökohtaisesti niin kovin pettynyt ja surullinen siitä henkisestä pääomasta ja ammattitaidosta jonka Fimagen nykyiset päättäjät lukitsivat tämän yhteistyöelimen ulkopuolelle. Heidänkin panoksellaan olisi minusta paljon annettavaa tähän Suomen valokuvaajamaailmaan ja toivon mahdollisimman monen liittyvän takaisin johonkin Finnfoton jäsenjärjestöön. Vaikkapa Fimagen lisäksi. MJK

    VastaaPoista
  7. Lehtikuvaajat Ry on eronnut keskusliitosta, koska Finnfotoa ei ole koskaan kiinnostanut pätkän vertaa lehtikuvaajien asia. Jos olisi kiinnostanut - ei tilanne olisi niin katastrofaalinen kuin nyt. Vaikka olet Matti fiksu ihminen Matti - niin nyt lyöt kirveesi kiveen. Koko Finnfoto on vain haitaksi alalle . Ja tämä on vain minun näkemykseni sitten, en edes kuulu mihinkään liittoon vaans seuraan niiden onnetonta toimintaa sivusta ja olen erityisen hyvin informoitu, luulen valitettavasti että paremmin kuin sinä. Finnfoto on ollut suurimman osan aikaa vain itseään varten. Kymmeniä kertoja olen yrittänyt ottaa ao liittoon yhteyttä ja ehdottanut toimia tuhoutuvan valokuvausammatin suhteen rakentavilla ehdotuksilla mutta ei koskaan mitään vastausta. Tosiasia on, että nuoria valokuvaajia ei kiinnosta paskan vertaa vanhojen ukkojen puuhastelu jonkun liiton suhteen. heitä kiinnostaa vain oma itse ja sen eteen he ovat valmiit laskemaan vaikka veret kilpailijastaan. Tämä fimage ei myöskään pysty pysätyttämään tuhon kierrettä sanoi mitä tahansa.
    Jatkossa alalla olevat neuvottelevat omat rahansa itse ja kusettavat kollegoitaan sen minkä ehtivät, ammattitaito romuttuu tai on jo romuttunut ja me ukot kuolemme turhina pois. Tästä ei pääse mihinkään. Minulla on kontakti kymmeniin nuoriin kuvaajiin suhteessa opetukseeni. Ei heitä kiinnosta kolehdin kerääminen ukkokerholle, heitä kiinnostaa urahakuisuus jossa ei ruumiita lasketa.
    Harrastajat koettavat kaikin keinoin tuhota ammattikuvauksen ansaintalogiikan ja siinä onnistuvatkin tai ovat jo onnistuneet, viittaan kaikessa tässä jatkuvasti päivittyvään tietooni alalta ja minulla on se etu Mattiin verrattuna että kukaan ei kunnioita minua vaan kaikki vihaavat minua jolloin saamani tieto on taatusti oikeampaa. Anna olla matti, et mahda enää mitään sille mitä nyt tapahtuu. Se mitä oli 60 ja 70 ja 80 ja vielä 90 luvuilla on loppu. Valokuvaajat ovat nyt susilauma joka repii jokaisen heikon kollegansa yhdenkin keikan saadakseen eikä substanssiosaamisella ole enää mitään merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä nyt on Jorella vähän puurot ja vellit sekaisin.

      1. Finnfoto ei ole montaa asiaa. Se ei ole mm. ammattiliitto. Esimerkiksi lehtivalokuvaajia ammattiliittona edustaa Suomen Journalistiliitto. Onko se hoitanut leiviskänsä hyvin vai huonosti, niin siihen minun on ulkopuolisena vaikea ottaa kantaa. Alan kehitys ympäri maailmaa on ollut kuitenkin hyvin saman kaltaista, joten tuskin Journalistiliittokaan olisi voinut kehitykseen hirveän paljon vaikuttaa, Finnfotosta puhumattakaan, jolle ammattiyhdistysasiat kuuluvat korkeintaan marginaalisesti.

      2. Järjestön omilta sivuilta. "Suomen valokuvajärjestöt Finnfoto ry edustaa koko valokuva-alaa ja toimii sen hyväksi. Kehitämme valokuvan ja alalla toimivien arvostusta ja asemaa." Seuraavassa kappaleessa Finnfoton sivuilla sanotaan asia kuten se on. "Pyrimme … edustamaan … kehittämään … toimimaan". Ollaanko onnistuttu ja kuinka hyvin, on ihan eri asia.

      3. Finnfoto on katto-organisaatio. Sen tehtävä on jakaa valtiovallan sille antaman valtuuksien mukaisesti erilaisia korvauksia, apurahoja, palkintoja ja muuta mukavaa parhaan kykynsä mukaisesti ja siinä sivussa edistää valokuvakulttuuria yleisesti. Toistan itseäni, mutta Finnfotoa ei ole perustettu valokuva-alan ammattiliitoksi. Finnfoton tavoitteet ovat yleisemmällä tasolla.

      4. Monen moisessa järjestötoiminnassa mukana olleena olen pannut merkille, että isännätön raha laiskistaa. En syytä sen paremmin Finnfoton palkattua johtoa kuin luottamushenkilöitäkään tehtävien laiminlyönnistä tai huonosta hoitamisesta, mutta taloudellisen vastuun totaalinen puuttuminen yleensä johtaa sen laiminlyöntiin. Miksi nähdä vaivaa asian puolesta, kun sillä ei ole mitään väliä.

      5. Harrastajakuvaajien vaikutus alan etenkin lehtivalokuvaajien ansiokehitykseen ei johdu ensisijaisesti moraalin löyhyydestä vaan alan teknisestä kehityksestä. Hyvänä esimerkkinä amatöörinä voin kertoa, että sain aikoinaan 30 vuotta sitten noin 5000 markan korvauksen jutusta Apu-lehdelle Päätalo-päiviltä, kun lähetin jutun faksina ja siihen kuvan tuttavan laitteilla telekuvana. Pointti oli siinä, että juttu piti saada sunnuntaina lähtemään maanantaina kiinni menevään lehteen. Nykyään kuka tahansa saa lähetettyä teknisesti vähintään saman tasoisen jutun 50 euron puhelimella "on line" vaikka maapallon toiselta puolen. En kokenut tunnon tuskia eikä kukaan Avun kuvaajista eikä toimittajista kantanut minulle kaunaa. En ollut varteen otettava kilpailija.

      6. Substanssiosaaminen on hyvin suhteellinen käsite. Nykyään näkee lehdissä niin teknisesti, visuaalisesti kuin kerronnallisesti kammottavia kuvia. Niin niitä näkee niissä 60- ja 70-luvun Hesareissakin, joita juuri kaivon vintiltä. On kuitenkin aika ilmeistä, että lehtikuvaajien ammatin näivettyessä lehtikuvien laatu putoaa ja rajusti. Se on surullista kehitystä monen muun surullisen ammatillisen kehityksen rinnalla.

      7. Chaplinin Nykyajassa oleva kohtaus, jossa Chape taistelee itsensä tehtaan portin toiselle puolelle kuvaa ihmisluontoa paremmin kuin "kaverille kanssa, kun kerran saamaan ruvetaan". Kilpailuyhteiskunnassa hyviä hommia tuppaa olemaan vähemmän kuin niihin halukkaita tulijoita. Kyynärpäätaktiikka on yksi tehokkaimmista keinoista pärjätä.

      8. Finnfoton hallituksen vanhoista ukoista en kaikista tiedä, kun syntymävuosia ei ole esillä. SAV:n edustajana hallituksen jäsen Anna Kaleva-Tsaglas ei kumpaakaan määritelmää täytä, varajäsen Veikko Nurminen sitäkin paremmin.

      9. Siitä olen samaa mieltä, että nykyistä tapahtumien kulkua ei Fimage pysty pysäyttämään. Haluaisin vain nähdä sen järjestön, joka pysäyttää. Teräsmies pysäytti elokuvassa maapallon pyörimisen ja samalla käänsi aikaa taaksepäin. Jonkin verran fysiikan opintoja suorittaneena katson Finnfoton mahdollisuuksien kääntää ajan ratasta taaksepäin olevan vielä vähemmän realistisella tasolla.

      Poista
    2. Missä lukee, että sanon Finnfoton olevan ammattiliitto? Suvannolla on mennyt puurot ja vellit sekaisin jo paljon aiemmin julkaistessaan kirjan, jossa epäsuorasti kehottaa amatöörejä viemään ammattikuvaajien työt ja antaa siihen eräänlaisia neuvoja. Moraalista on kyse, kun ihmiset vievät toistensa työt, tekniselle kehitykselle krediitin antaminen on tässä sama kuin väittäisi AK-47:n olevan syyllinen sotiin. Jos tietoisesti varastaa kollegansa työt tehden oharin, on kyseessä moraali ja vain se tai oikeammin moraalin puute ja pahiten toimii se, joka kehottaa ja antaa neuvot moraalittomuuteen.
      Ammattilaiselle, joka minä olen - myös maailman mittaluokassa substanssiosaaminen on täysin selkeä asia. Amatööreille se ei ole. Kuka tahansa -myös Suvanto voi väittää olevansa ammattilainen- jos on suorittanut ns "valokuvaajan tutkinnon". Ammattilainen ei kuitenkaan laita kirjaansa kuvitukseksi itse tökeröimäänsä merenneitoa kalliolle ym.
      Tässä olen provokaation uhri, mutta Suvannon vuodesta toiseen suoltama skeida harmittaa, kun juuri eilen olen tavannut sairaalassa työnsä amatöörikuvaajien ilmaiskuvien takia menettäneen loistavan kollegani, joka on niin syvässä masennuksessa, etten tiedä selviääkö sieltä enää hengissä.

      Poista
  8. Kirpputoreilta vanhoja aikakauslehtiä ostettuani ja niitä selailtuani voisin olla Joren kanssa sekä samaa että eri mieltä. Jos puhutaan kuvajournalismista, niin sen parhaat ajat olivat jo, totta. Mainoskuvapuolella sen sijaan osaamisen ja tulosten jatkuva parantuminen on yhtä selkeää. Aika surkeita ne mainokset olivat ei niinkään kauan sitten, jos nykyisiin vertaa.

    VastaaPoista
  9. En kirjoittanut ylempänä sanaakaan kuvajournalismin lopusta tai mainoskuvan hyvyydestä tai huonoudesta, Sakari Mäkelä. Mainoskuva on sitä mitä mainostoimisto on. Kuvaaja toteuttaa vain brieffin. Suomen toimistot ottavat Virosta tai Ruotsista tms kuvaajan jos pitää tehdä persoonallista jälkeä. Minulle on vain kahden henkilön verran kosketusta ns mainoskuvaamiseen. He ovat alansa huppuja ja hyvin toivottomia siitä missä ollaan. Minä kirjoitin järjestöelämästä ja sen vaikutuksesta ammattiimme, voitko ystävällisesti lukea uudestaan ja pahoittelen typoja jostain syystä sairastamani dysleksia on todella pahana nyt. En meinaa saada millään aikaan luettavaa tekstiä -------- pahoittelen.

    VastaaPoista
  10. Timon selvitys Finnfoton ja muiden järjestöjen tarkoituksesta vastaa tasan tarkasti omaakin käsitystäni asiasta. Kuten jo sanoin, joka vaiheessa tätä kehitystä seuranneena ja siihen omalla panoksellani osallistuneena.

    Minun tavoitteeni tässä elämän vaiheessa ei ole potkia tutkainta vastaan, vaan jäsentää omia ajatuksiani ja jakaa siten löytämäni näkemykset niille, joita se kiinnostaa. Ketään kun ei ole mitään tarvetta pakottaa niitä lukemaan tai olemaan niistä samaa tai eri mieltä. Minä kun kannatan valinnan vapautta.

    Siiihen liittyy myös se että en mitenkään henkilökohtaisesti kaipaa enkä tarvitse keskusliiton jättäneitä järjestöjä sinne takaisin, mutta se tilanne että keskusliiton mahdollisuus täyttää edes se tarkoitus, joka sillä on alusta asti ollut, tuhoutuu mielestäni täysin sillä, että jotkut haluavat sooloilla asioissa joita eripuraisina porukkoina ei ole mahdollisuus hoitaa kuin huonommin. Myös niiden valokuvaajien oikeudellinen asema huolestuttaa, jotka ovat tahtomattaan tässä separatismissa joutuneet keskusliiton jäsenoikeuksien ulkopuolelle.

    Mitä tulee kyseisen keskusliiton toimintaan, oletan olevani edelleen ainoa, joka on esittänyt kaikkien jäsenjärjestöjen sisäisessä vuosikokouksessa paksun mapillisen niitä toiminnan ja hallinnon epäkohtia, joiden korjaaminen jäsenistön oikeudella olisi jatkossa Finnfoton toiminnalle elintärkeätä.

    Siitä, käsitelläänkö edes kyseistä asiaa, joka oli myös ajoissa kirjattu kokouksen esityslistalle äänestettiin ja tuloksena oli sen täydellinen käsittelemättömyys. Demokratia ja jäsenistön oma valinta puhui. Tämä ei mitenkään oikeuta minua toimimaan järjestön tarkoitusta vastaan, kuten ehdottamieni korjausten käsittelemistäkin vastaan äänestäneet jäsenjärjestöt ovat nyt toimineet. Se ei myöskään oikeuta minua vahingoniloon tai nostamaan nokkaani sanoen, että juuri näin silloin jo ennustin tapahtuvan.

    Siksi olen vain edelleen sekä vihainen että surullinen siitä, että sekin kaikkia valokuvaajia koskeva merkittävä yhteiskunnallinen kehitys Suomessa, jonka yhtenä välikappaleena keskusliitolla on ollut oma avainasemansa, ollaan harkitusti ja tietoisesti tässä julkisesssa erohajoituksessa tuhoamassa. MJK

    VastaaPoista
  11. Joskus on rikottava munia että voi tehdä munakkaan. Näen että vanhaan toimintamalliin perustuvat järjestöt ovat tiensä päässä ja joutavat loppumaan koska eivät ole tehneet juuri koskaan mitään ainakaan minun alueellani. Nyt on kyseessä rotkon reunalla seisominen ja sinne pudotaan jos kollegat eivät käsitä mistä on kysymys. Sellaisia järjestöjä, jotka ovat olemassa vain itseään ja toimihenkilöitään varten kuten finfoto on ollut jo vuosia -ei tarvita. Toisaalta lehtikuvaajat ry:n tilanne on sama, sillä ei ole muuta näkyvää todellista alaa suojaavaa toimintaa kuin vuotuinen näyttely. menköön sekin, turha järjestö. nyt tarvitaan rajuja ammattia suojaavia toimia mutta kuka niitä tekeisi, ei kukaan koska jokainen alalla oleva tietää töiden loppuvan sillä hetkellä kun avaa kriittisesti suunsa. Kollegat ovat vuosikymmeniä laittaneet päänsä pensaaseen ja tässä on tulos. Kuvajournalismin puolella kaikki syövät toisiaan järjestöstä huolimatta - joka on hiljaa,muualla amatöörit kuvaavat skeidaa halvalla tai ilmaiseksi, eikä kukaan pro sano mitään. Vaikuttaa siltä että alalle on ihan oikeasti tullut muita pöljempää jengiä joka ei välitä valokuvasta eikä toimeentulosta eikä kollegoistaan. Demokratialla ei tässä ole mitään virkaa tarvitaan ihminen jolla on selkärankaa nousemaan rajusti vastaan valokuvausammatin tuhoutumista.
    matti hyvä, ei sellaisella keskusliitolla mitään virkaa ole joka ei hoida tehtäviään. Kyllä sinä sen tiedät. Jos kaikki tuhoutuu - rotat jättävät laivan ja niin on käymässä. Nuoret ovat moraalittomia - eivätkä enää piittaa yhtään mitään solidaarisuudesta. Eivät asiakkaat enää mitään oikeudellisia seurauksia kunnioita, kaikki tekevät allakla mitä lystäävät. koetapa haastaa oikeuteen joku kuvasi verkossa varastanut tai kuvastasi maalauksen tehnyt, ei siitä mitään tule. koko homman taustalla on se että valokuvaajia pidetään yhteiskunnassa toisen luokan ihmisinä ja se on ihan 100% oma vikamme.

    VastaaPoista
  12. Vanhan sanonnan mukaan jokaisella kansalla on sellaiset johtajat, jotka se ansaitsee. Lienee sovellettavissa moneen muuhunkin ja ketjussa kumpaakin suuntaan. Valokuvaajalla on ne asiakkaat, jotka hän ansaitsee ja asiakkaalla vastaavasti vain ne valokuvaajat, jotka hän ansaitsee. Järjestöllä on sellainen hallitus, jollaisen sen jäsenet ansaitsevat.

    Muutokset lähtevät aina alhaalta ja ne kohdistuvat johtoon. Johto voidaan vaihtaa, kansaa ei. Tosin käänteistäkin on yritetty ei niin kaukana menneisyydessä, kuten historiaa tuntevat varsin hyvin tietävät. Mikään kapina, protesti ei johda muutokseen ilman tyytymättömyyttä vallitsevaan tilanteeseen eikä ilman johtajia. Kapinakenraaliksi ei voi pelkästään ilmoittautua, täytyy olla joukkojen tuki takana. Fimagen porukalla näkyi olevan kumpiakin. Heidän ratkaisunsa muutoksen tarpeeseen oli ero Finnfotosta.


    Oliko se hyvä ratkaisu? Oliko se moraaliton ratkaisu? En tunne taustoja, en osaa sanoa sen enempää. Se oli kuitenkin toimintaa, ei pelkkää nurkkapöydässä jupisemista ja somessa vouhkaamista. Siitä sopisi lopun porukan ottaa oppia ja tehdä omat ratkaisunsa. Oli se mikä tahansa. Tuleen makaamaan jääminen on joka tapauksessa se kaikkein huonoin vaihtoehto.

    VastaaPoista
  13. Olet Timo jälleen mielestäni oikeassa tilanteen yleisessä analyysissä.

    Se mikä minua sekä nyt, että jo vuosikymmeniä on surettanut, on se, että kaikki ratkaisun avaimet ja kaikki valta sen tekemiseen on ollut ja on edelleen niillä, jotka hallituksessa ovat istuneet ja niillä vuosikokousedustajilla, jotka jäsenistönsä valtuuttamana ovat sen vastuuvapaudesta päättäneet. Hallituksen antamien tietojen perusteella. Joiden määrää ja tasoa on samoin vuosikaudet vaadittu parannettaviksi. Vastaus hallitukselta on ollut rankaista julkisesti niitä, jotka sitä linjaa ovat ajaneet. Esimerkiksi hallituksen jäsenen sellainen teko, että on kertonut hallituksen päätösten takana olleista perusteluista oman valtuuttajajärjestönsä puheenjohtajalle, on johtanut ilman asian mitään tutkimista saman hallituksen jäsenen sulkemiseen määräajaksi hallitustoiminnasta. Järjestössä, jonka velvollisuus on pitää jäsenensä tarkasti ajantasalla!

    Siksipä mitään oleellista edistystä ei kuitenkaan pioneeriajan intohimoisen ja käytännössä myös palkattoman toiminnanjohtajan, Börje Söderholmin, ajan huikeiden saavutusten jälkeen olekaan sitten tapahtunut. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että nykyisin toimeenpaneva porras saa työmääräänsä suhteutettuna merkittävää taloudellista ja johtajasopimuksessaan hyvin jatkoturvattua irtisanomissuoja/palkkaetua.

    Se ei kuitenkaan oikeuta nykyisestä toiminnasta täysin yksinvaltijaklikkinä koko vallan ja vastuun kantaneiden loikkaamista avoimeksi kilpailijaksi ja keskusliiton asemaa valtiovallan kumppanina horjuttamaan sillä täydellisellä tekosyyllä, että toiminta ei vastaa tarpeita. Johon ei ole itse muuta tuonut, kuin kerännyt kaksin käsin kaikkia aikaisempien toimesta saavutettuja etuja. Ja kieltäytynyt ehdottomasti sekä oman toimintansa, että saavutustensa avoimesta uudelleen arvioinnista. Tätä juuri tarkoitan täydellisellä kaksinaamaisuudella ja velvoitepakoilulla.

    Suoraselkäinen ja tehtävien hoidon kannalta olisi ollut vain yksi ratkaisu, tehdä itse omalla valta/velvoitemandaatillaan todellisuudessa jotakin. Pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Niillä taloudellisilla ja henkisillä resursseilla joita jäsenistön kokous on ollut vuosittain hyväksymässä.

    Lähivuosina jäsenistön eli jäsenjärjestöjen todellinen rahallinen sijoitus oman keskusliittonsa toimintaan vuosittain on todellisuudessa ollut neljän hampurilaisaterian, tai yhden Tampere-Helsinki-Tampere junalipun verran. Eikä edes Pendoliinolisällä. Henkistä sijoitusta ei sitten senkään vertaa.
    Sillä pohjalla ei todellakaan ole vaikeaa huomata, ettei toiminta vastaa tarpeita. Ja loikata pois vastuusta tapahtumattomuutta syytellen.

    Sekä toimintaa, että taloudenpidon selkeää ja läpinäkyvää tarkastelua ja uudelleen arviointia on varsinaisen kentän puolelta sekä suullisesti, että kirjallisesti vaadittu ja toivottu ensimmäisen toiminnanjohtaja/puheenjohtajan erosta lähtien 1970 luvulta asti. Ja se on aina hallituksen toiminnalla torpedoitu. Sllä historiallisesti ainoalla keralla, jopa lähivuosina, jolloin vuosikokouksen laillisella esityslistalla oli hallituksen toiminnan tiukka arviointi, edes keskustelua siitä asiasta ei kokouksessa sallittu, eikä ainoankaan poistettavaksi, etukäteen ja kirjallisesti, vaaditun epäkohdan edes ilmaisemista vuosikokousvaltuutetuille. Ja sekin tietojen estoäänestys tapahtui juuri niiden järjestöjen toimesta, jotka ovat nyt eronneet "toimintaan" pettyneinä.

    Juuri se nyt tapahtuneen separatismin keskeinen seuraus, että koko valokuvaajakenttä nyt menettää ainoan todellisen vaikutuskanavansa yhteiskunnan päätöksiin ja sen seurauksena vähitellen, jopa hyvinkin pian, aikaisemmasta yhtenäisyydestä koituneet edut, on kaikille korvaamaton vahinko. Joka olisi sen nyt aiheuttaneiden puolelta ollut vältettävisä rehdillä yhteistyöllä ja uudistusten sallimisella aikanaan. Nyt se on myöhäistä. Tulee todella mieleen eräs ahneuteen ja toinen housuihin liittyvä sananlasku. Ja kolmas kerran keksimiseen liittyvä. Valitettavasti. MJK

    VastaaPoista
  14. Vanhojen rakenteiden tuhoutuminen ei ole korvaamaton vahinko. Päinvastoin. Valokuvaajayhteisö on jokatapauksessa täysin hajalla ja saalistajien vallassa.
    Nuoria ammattilaisia EI kiinnosta sellainen yhteistyö, jonka seurauksena heidän pitäisi olla solidaarisia. Ei kertakaikkiaan. Sen näkee tästä keskustelustakin, alle 60v ei taida olla yhtään mukana. Valokuvausjärjestöistä välittävät ovat kuin demaripuolue, keski-ikä about 65 :-) ;-)
    Tässä iässä on vain todettava tapahtunut ja oltava surullinen siitä, että kaikki julkisesti TAI salassa tehty työ on mennyt hukkaan. Valokuvausala on menetetty sellaisena ansaintamallina joka edellyttää vastuuntuntoa, substanssiosaamista ja solidaarisuutta kollegaa kohtaan. Suurin syy muutokselle on kertakaikkiaan surkea ja pöljä jäsenistö eli ME ja MINÄ, joka ei ole koskaan tehnyt mitään vaikka omat vellit syödään edestä. Tämä on minun kokemukseni alasta vuodesta 1976.

    VastaaPoista