tiistai 6. maaliskuuta 2018

Sulka hattuun Finnfoto, kaikki kukat kukkikoot !








En tiedä, moniko jaksaa katsoa netistä läpi sen yli puolentoista tunnin slideshown, joka sisältää kaikki 2018 Fotofinlandiaan osallistuneet kuvat.  Minä katsoin sen kahdesti. Eri päivinä. Ajatuksella ja pohdiskellen sen merkitystä. Mitään näin merkittävää katsausta keräilyajankohtansa  suomalaisen valokuvan todellisuuteen sen koko laajuudessa, ei ole ollut milloinkaan ennen nähtävissä.  Kaikki aikaisemmin näkemäni alan kotimaiset kilpailut ovat olleet rajoittuneita vain jollekin valokuvauksen osa-alueelle.  Fotofinlandian aikaisemmat vaiheet mukaan lukien.

Tällä kertaa löytyi sellainen muoto, joka mielestäni olisi pitänyt olla käytössä alusta asti. Valokuvauksen eri haarat  riittävän tasa-arvoisesti. Nyt on kenen tahansa nähtävissä, aivan ilmaiseksi netissä, sellainen lähes parin tuhannen valokuvan kokoelma, joka kattaa kansainvälisessä yleisessä käytössä olevan  osa-aluejaon mukaisesti ne tämän hetken suomalaiset kuvat, joiden tekijät ovat ne itse valinneet osallistumaan maamme merkittävimpään avoimeen valokuvakilpailuun.  Ilman tällaista kilpailutapahtumaa ja sen merkittäviä rahapalkintoja, ei tällaista kulttuuritekoa olisi ollut mahdollista toteuttaakaan. Talkoot pelkän aatteen tai kunnian puolesta kun eivät vastaa nykyihmisten arvomaailmaa niin läheisesti, että se tuottaisi tällaisen arvokkaan ja laajan otoksen.

Tuloksen merkittävyyteen verrattuna, minusta on aivan samantekevää, mitä mieltä katsoja on kilpailemisesta kuvilla, tai millään muulla osittain makuasioihin perustuvalla kentällä  yleensä. Tämän kilpailun lopputuloksen, kokoelman, asemasta tämän alan uutena merkkipaaluna,  jopa käännekohtana, ei kannata riidellä.   Se, että näytteillä on nyt kaikki mukaan lähetetyt kuvat, ilman mitään kuratointia tai muunlaista ennakkokarsintaa, on myös arvo sinänsä. Jonkun toisen mielestä, ehkä kiistanalainen. Jos arvostaa vain omaa näkemystään. Tässä kun niitä on katsottavana koko skaalalta.

Toinen arvokas mittari oli nyt se, että kaikki tuomaroijat olivat tämän pienen ja kateellisen maan ulkopuolisia kiistattomia asiantuntijoita, joita ei painanut kenenkään osallistuneen ansaittu tai hyljeksitty asema missään omassa kotimaisessa kuppikunnassaan, vaan he  voivat  aivan paineitta keskittyä pelkästään osallistuviin kuviin. Ja arvioida niitä sellaisilla kansainvälisillä kriteereillä, jotka oli kaikille osallistujille tasa-arvoisesti ilmoitettu kilpailun säännöissä. Kuten kaikissa muissakin mittelöissä, varmasti tulee ilmenemään monenlaista purnaamista menestymättömien puolelta, mutta sehän on yleistä todellisuutta myös niissä kilpailuissa, joissa keskinäinen paremmuus mitataan vaikkapa kellolla, kiloilla, metreillä tai maaleilla.  Tässä, kuten kaikissa muissakin maku- ja tyyliasioihin painottuvissa kilpailussa, lopputulos on vain ja ainoastaan sen tämänkertaisen tuomariston mielipiteiden matemaattisesti mitattu tulos tarjolla olevasta aineistosta.  Ja sellaisena kiistaton mittari näillä eväillä ja tavoitteilla tänään. 

Tässä kilpailuissa on todellisuudessa satoja, jopa tuhansia voittajia, vaikkei heidän pussiinsa niitä palkintorahoja nyt  herukaan. Pääpalkinnon saaja on tietysti siinä rahaosuudessa omassa sarjassaan, mutta jokaiselle finalistille tapaus on myös ainutlaatuinen henkinen, joillekin myös taloudellinen  motivaatiopotku eteenpäin urallaan. Jokaiselle osallistujalle tämä on ollut merkittävä oman kehityksen ja kasvun ponnistelu- ja arviointipaikka ja –mittari, joka tulee varmasti näkymään heidän tuotannossaan positiivisesti.  Jokaiselle katsojalle niin tulos, kuin kaikkien osallistuneiden kuvienkin selailu on erinomainen sivistyksellinen laajennus valokuvan merkityksestä ja  monipuolisuudesta nyky- yhteiskunnan kuvavaltavirran heijastajana. Maamme kymmenille tuhansille valokuva-amatööreille, tämä nyt  syntynyt kokoelma on loputon inspiraation, pohdinnan ja vaikkapa rakentavien väittelyidenkin aarrearkku. Jopa niillekin, joiden mielestä tämänkertainen toteutus ja sen tulos on väärin ja huono, tämä antaa kosolti ajattelemisen aihetta ja mahdollisuuden toisenlaiseen pätemiseen, jälkiviisauteen. Viimeksi mainitut ehkä eivät kovinkaan rakentavia toimintoja. Ellei niistä ota opikseen.

Oma kantani kuitenkin on se, että kunnia heille, jolle se kuuluu ja tässä tapauksessa suon sen ilomielin ja kunnioittaen koko Finnfoton organisaatiolle, sen hallitukselle ja jäsenjärjestöille sekä erityisesti  todellisen osaamisensa tässä kilpailussa julkisen arvioinnin kohteeksi tarjonneille sadoille valokuvaajille. 

Sellaiseen jälkihoitoon toivon vielä jostain löytyvän taloudellisia resursseja ja talkoohenkeä, että tämä jo syntynyt merkkipaalu päätyisi kuvateokseksi kaikkien  niiden käsiin, jotka voivat siitä saada esteettissisällöllisiä pohdintoja ja rakentavia virikkeitä omaan kuvalliseen kehittymiseensä.

Suurkiitos, oli kiva olla näkemässä tämäkin tarpeellinen kehitystapahtuma alallamme.


MJK

2 kommenttia:

  1. Hei Matti,

    En ole katsonut kilpailukuvia läpi, varmasti hieno kooste ja siihen en halua puuttua. Sen verran kuitenkin haluaisin kommentoida mietteitäsi, että ne eivät suinkaan ole Finnfoton edustajat, jotka ovat mahdollistaneet tämän kuvakavalkadin, vaan kilpailun osallistujat, jotka ovat maksaneet huomattavia summia osallistumisestaan ja siten vähintäänkin oikeutettuja kuviensa esiintulemiseen. Yksikään korkealuokkainen valokuvataide- tai dokumentaarisen valokuvan kilpailu ei laskuta yhtä röyhkeitä osallistumiskuluja kuin Finnfoto. Ja se näkyy mielestäni räikeästi finalistien kuvissa. Minua todella kiinnostaa, mihin kaikki nämä osallistumismaksut oikein menevät, jos kuvia on kerran puolentoistatunnin kuvavirran verran.

    VastaaPoista
  2. Pikaisesti laskien palkintoihin menee n. 23,000 € Järjestäjän piikkiin tehtävään näyttelyyn useampi tonni, enkä usko 7 kansainvälisen tuomarinkaan ilmaiseksi kukin lähes 2000 kuvaa pohtineen kunkin sarjan vaatimusten osalta ja vastuullisesti pisteyttäneen. Ei onnistu päivässä eikä kahdessakaan per henki. Päättelisin noin 30,000 € olevan oikeassa haarukassa niihin kuluihin . Lisäksi varaus luultavasti jo käytettyyn ja mahdollisiin uusiin näyttelykopioihin ja -paikkoihin. Myöskään tarvittavan tietokoneohjelmointien, kuvansiirto- ja maksuliikenteen ja vastaavien hoitaminen vaatinee oman aikansa ja kulunsa. Aivan tällä syömisellä en usko osallistumismaksuista jäävän pesämunaakaan seuraavalle kerralle. Itse en ole sellaisessa asemassa, että keskusliiton kulurakenne olisi minun tarkastettavissani, eikä siihen ole syytä eikä haluakaan. Jos maastamme löytyy yhteisöä, joka uskoo tällaisen toiminnan olevan taloudellisesti tuottoisaa ja sen pyörittämiseen on riittävät resurssit , vapaassa maassa lienee siihen laillinen mahdollisuus. Lukuunottamatta tämän kilpailun nimeä, joka lienee Finnfoton omistuksessa. Minusta se henkinen hyöty osalllistujille heidän kasvamisestaan tähän ponnisteluun osallistumisen seurauksena ja alan yhteinen esittäytyminen ulospäin, on se arvo, jota haluan arvostaa ja tukea. Siihen alan keskuliitto on juuri oikea toimija, siitä huolimatta, että jokaisella kunnon tempauksella on haukkujansa ja kadehtijansa tässä maassa. Tuloksien julkistamista odotellessa. MJK

    VastaaPoista